Oih, oon niin onnellinen! Eilen alko tossa meidän lähisalilla kuntotheinyrkkeilyn alkeiskurssi ja mä ryykäsin itseni sinne. Kyllä mä sitä pähkäilin, että voinko mä olla kaksi iltaa viikossa pois kotoa, niin että mies hoitaa silloin lapset nukkumaan. Normaalistikin nukutetaan lapset vuoroilloin, mutta mä olen melkein aina se joka lukee iltasadun ja hoitaa muut iltatoimet. Ja aina iskän nukutusvuorolla ainakin jompi kumpi kitisee, että "eiku äiti nukuttaa". Toisaalta tää myöhäsempi ajankohta on taas hyvä, ettei tarvii miettiä koiranlenkityksiä tai syömisiä. Mies rohkasi, että mene vaan kyllä he pärjää - ja pärjäshän ne ainakin eilen hyvin. Talo oli hiljanen kun tulin puoli ysiltä kotiin.

Ja voi että mä nautin! Treeni kesti tunnin ja vartin enkä mä suonut koko aikana ajatustakaan sille mitä kotona tapahtuu. Omassa tekemisessä riitti mietittävää. Odotin vähän rankempaa treeniä. Kovin vähän tehtiin lihaskuntoa, pääasiassa keskityttiin tekniikkaan. Tahti kuitenkin kuulema kiihtyy kurssin edetessä.

Mä taisin vähän innostua liikaa, kun sain tosiaan rystyseni lyötyä rikki. Kyllä se kuitenkin oli potkutyyny joka sai turpiinsa eikä harjotuspari. ;) Ens kerralla, eli huomenna, taidan ottaa säkkihanskat mukaan. Tai vähintään käsisiteet.

Kurssi kestää neljä viikkoa, mutta sen jälkeen en tiedä mitä tapahtuu. Kaipa tuolla jatkuu tunnit, mutta miten usein, niin sitä en tiedä. Tai pitääkö sitten liittyä jäseneksi. Nyt pääsi pelkällä kurssimaksulla mukaan.

Mies ilmoitti eilen, että hän aloittaa neljän viikon sokerittoman jakson. Mä tietysti päätin liittyä mukaan, kun kotonakin aina koitan sitä herkkkujen mässytystä vähentää, mutta ratkeen kun mies vetää vieressä karkkia kaksin käsin. Ei tämä nyt varmaan mikään totaalisen sokeriton kausi tule olemaan, mutta ainakin kaikki karkit ja leivonnaiset pois. Mitään mehuja ja sokeroituja jogurtteja meillä ei muutenkaan juuri käytetä (no, lapset saa viikonloppuna pillimehut). Eilen tein mansikkarahkaa ja sen makeutin hunajalla. Muuten oisin joutunut lapsille tekemään oman annoksen.

Ensimmäinen todellinen komapstuskivi tulee olemaan pitkäperjantai, kun ollaan luvattu mennä anoppilaan syömään ja jäädään tietysti myös kahville. Anoppi ei varmaan taas pysty ymmärtämään meidän oikkuja. Sehän pyöritteli silmiään ja huokaili silloin kun oltiin maidottomalla. Miten mä voin mitään ruokaa laittaa ilman maitotuotteita. Enhän mä voi tehdä edes perunamuusia. Kun kerroin tekeväni kauramaitoon, niin nyrpisteli nenäänsä ku mikäkin teini. Huh! Joidenkin vaan pitää tehdä kaikesta niin hankalaa. Muuten mulla on kyllä oikein mukava anoppi. :)

Toivottavasti pääsisin nyt taas sporttailumoodiin ja samalla saisin ruokavaliotakin taas siistittyä. Kesään ja bikinikauteen on vielä aikaa. Yhdet yo-juhlat on tiedossa ja sinne haluiaisin jonkun kivan mekon. Ja ois kiva näyttää hyvältä siinä mekossa. Sitä kohti!