Tämä päivä on lähtenyt niin ihanasti liikkeelle, ettei mitään rajaa. Sitä ei haitannut edes jokakuukautinen hormonipäänsärky joka edeltää menkkojen alkua.

Lapset olivat yökylässä mummolassa, joten ensinnäkin sain nukkua koko yön katkeamatonta unta. Vaikka illalla tuli valvottua vähän turhan myöhään (kun ei raaskinut vaan mennä nukkumaan), niin heräsin melko pirteänä puoli kuudelta, kun mieskin nousi ylös ja lähdin aamuaerobiselle koiran kanssa. Juoksu tuntu tosi kivalta, vaikka jalat onkin vähän tukkeessa keskiviikon treenistä. Lyhyt 3,7 km lenkki juostiin 150-160 sykkeellä, 20 min vauhtiin 10,1 km/h.

Kun pääsin kotiin, niin mies oli jo lähdössä töihin. Mä kävin suihkussa ja nautin ihan rauhassa aamupalaksi eilen jääkaappiin tekemääni tuorepuuroa ja greipin. Puurossa mulla oli luonnonjogurttia (luomu), kaurahiutaleita (luomu), seesaminsiemeniä, kanelilla maustettua pellavansiemenrouhetta ja luumua. Oli tosi namia. Maistui vähän jouluselta tuo luumu - kaneli -yhdistelmä.

Millään en ois raaskinut lähteä töihin, kun oli niin ihanan hiljasta ja rauhallista kotona. Työmatkan tulin sitten autolla, kun ajattelin kotimatkalla käydä samalla kaupassa. Siitä huolimatta kuva viime perjantailta mun kotimatkalta pyöräreitin varrelta (joka on siis eri kuin autolla kulkien). Silloin ajattelin, että ei mulla hullumpi työmatka ole. Oli ihan tyyntä ja hiljasta, linnut vaaan visersi vaikka Ohitustie menee tuon vasemmalla olevan metsikön takana vain ehkä parin sadan metrin päässä.