Höh, tälläsiä päiviä. Pomo tarjos töissä runebergin tortut, kun saatiin hyviä uutisia isoilta pomoilta Englannista. No, mikäs siinä. Jotenkin nyt on ollut tosi hektiset kaksi päivää, kun olen ollut laitekoulutuksessa ja kotiintullessa (9,5 tunnin päivän jälkeen) olin ihan poikki. Pikaseen tein kasvissosekeiton porukalle ja autoin sakin autoon ja uintireissulle. Itse lähdin koiran kanssa lenkille. Ensin ajattelin lähteä juoksemaan, mutta en sit kuitenkaan uskaltanut, kun ei tämä yskä oikein vielä tunnu hellittävän. Kotiinpäästyä söin vasta ite. Sen jälkeen iski ihan hirvee herkkuhimo ja kaivoin viikonlopusta jääneet karkit kaapista ja mussutin niitä. N hirveesti, kun tuli äklö olo, mut kuitenkin.

Kun muu perhe palas uintireissultaan, ni mitäs niillä olikaan mukana. Runebergin torttuja ja jätskiä! Mä oikein suutuin. Joo, epäreilua, tyhmää ja kohtuutonta. Mut näin kävi. Menin vähäks aikaa murjottamaan sänkyyn. Mun ei yhtään tehnyt mieli niitä herkkuja, mut silti harmitti se muiden syöminen. Miks ihmeessä? Eihän se multa ole pois. Tai siis on. Se on poissa mun persiistäni, jos jätän tortut ja jätskit syömättä. No, tuli lasten nukkuaika ja talo hiljeni. Mä asetun sohvalle katsomaan Juttaa ja puolen vuoden superdieettejä. Vähän alkoi nälkä kaihertaa... Keitin teetä ja hain sen yhden tortun sieltä korista. Ei muuten maistunut kovin hyvältä Juttaa ja dieettaajia katsellessa.... :(