Viimeksi ehdin jo huokaista helpotuksesta, että ei sitten tullutkaan kunnon lentsua vaikka pari päivää olikin kurkku karheena. No, nyt on sitten sairastettu koko rahan edestä. Viime viikolla jäin tiistaina tytön kanssa kotiin, kun hänelle nousi kuume. Meillä molemmilla alkoi myös silmätulehdus sen tiistain aikana. Keskiviikkona mentiin molemmat lääkärille ja saatiin antibioottitipat. Sairaslomaa torstaille. Keskiviikkoillan aikana mulla alkoi taas tulla kurkku kipeäksi ja yöllä se äityi tosi ilkeäksi. Tytön kuume ja nuha jatkui koko viikon, mä olin töissä perjantain ja mies tytön kanssa kotona. Lauantaina alkoi mun kurkkukipu vähän helpottaa, mutta samalla alkoi nuha. Ja sitä räkää riittää vieläkin yllin kyllin. Kurkkukipukin on palannut. Illalla ja yöllä on aina pahin, päivät on siedettäviä. Lauantaina ja sunnuntaina oli pientä lämpöä ja lauantaina tuli silmätulehdus taas pahemmaksi, joten lisäsin tippa-annostusta. Maanantai oltiin taas töissä ja hoidossa, mutta lastenhoitajan mielestä poika oli ollut epätavallisen väsynyt ja kärttynen ja kuulema oli itse sanonut, että on kipeä olo. Kuumetta ei kuitenkaan ollut. Mulla oli tiistaiaamuna olo niin huono, että päätin jäädä kotiin pojan kanssa. Silmäkin alkoi taas punoittaa enemmän, joten lääkärille. Uudet tipat silmiin ja pari päivää saikkua.

Tänään olin kuitenkin töissä. Yhdestä suunnasta tulee noottia, että en sais olla töissä kun on sairasloma kirjotettu, toisesta suunnasta, että aika paljon on poissaoloja (vaikka kaikista on lääkärin/sairaanhoitajan todistukset). Itellä huono omatunto, että oliko se tyttö kuitenkin liian kipeä hoitoon ja oma olokin vähän kuumeinen. Suoraan sanoen vituttaa, kun tuntuu, että kukaan ei ole tyytyväinen mun toimintaan. Työt kasaantuu pöydällä ja huomennakin olen osan aamua pois, kun on sossutapaaminen miehen lasten asioissa.

Ja kun tätä pahaa mieltä ei pääse edes purkamaan liikuntaan. Kaksi viikkoa on mennyt kokonaan ilman treeniä. Syömiset on taas ihan mitä sattuu, hirveetä hiilarimättöä. Viikonloppuna tuli syötyä taas herkkujakin vaikka kuinka. Arkena sentään koitan pitää herkut poissa (just söin kaksi keksiä...), mutta kun kunnon ruoka ei oikein maistu mä syön sitten hapankorppuja juuston ja omenan kanssa, ja hörpin teetä. Olo on ihan löysä ja ällö. Ensi maanantaina on sen uuden kuntosalin avajaiset ja sinne haluan päästä tsekkaamaan paikan ja tarjoukset. Pt:n kanssa on treenit jo siirretty kahteen kertaan. Viimeksi valitin näistä syömisistä. Hän ehdotti juomaan heraa jos ruoka ei maistu. Ei mua kyllä mikään herakaan houkuttele yhtään - sen lisäksi, että sitä ei edes kotona ole. Jotain tarttis nyt keksiä. Aamulla jaksan tsempata, mutta illalla viimeistään kosahtaa. Enkä mä nälkääni syö, vaan siks et kurkku tarvii teetä ja teen kanssa on kiva olla jotain pureskeltavaa. Ja tekee mieli hyvää, kun on niin surkee olokin....

Mun ja tytön yhteinen aamiainen Pikku Kakkosta katsellessa.

Poitsun kanssa rakenneltiin legoja melkein koko päivä. Välipalaksi teetä ja hapankorppua raejuustolla ja banaanilla.

Näissä maisemissa kävelyllä koiran kanssa viikko sitten.