Onpa taas aikaa vierähtänyt viime kirjoituksesta. Taidan olla aika surkea bloggaaja...

Kahvakuulavalmennuksessa on menossa viimeinen viikko. Tosin viime viikon tiistain jälkeen en ole tehnyt yhtään treeniä. Tuli totaalinen stoppi. Mulla oli hirmunen draivi päällä. Tein jokaisen treenin ohjelman mukaisena päivänä. Lisäksi kävin kerran viikossa nyrkkeilemässä ja pari kertaa viikossa juoksemassa koiran kanssa. Sitten näin Liftedin mainostavan viikon ilmaista treeniviikkoa. Taas tuli joku ylimääräinen treeni kalenteriin. Aloin olla väsynyt, mutta paahdoin vaan menemään ajatuksella "ei tämä treeni ota kuin 20 minuuttia mun illasta ja sit sekin on taas tehty, ja kroppa kiittää". Sitten intouduin vielä juoksemaankin vähän tavoitteellisemmin ja aloitin Asicsin juoksuohjelman ja latasin treenejä kolme kertaa viikkoon. Näistä lenkeistä ehdin toteuttaa kaksi ensimmäistä. Toissa maanantaina olin koiran kanssa juoksemassa sillä välin kun poika oli luistelukoulussa. Hölköttelin tasaista vauhtia noin 140 sykkeellä. Yhtäkkiä tunsin rinnassa muljahduksen ja kun vilkaisin sykemittaria se näytti 189, seuraavassa hetkessä syke oli taas 140.

Se oli se joka mut havahdutti, että nyt vedetään jarrukahvasta. Mulla tulee aina noita sydämen lisälyöntejä tai muljahduksia kun olen väsynyt tai stressaantunut. Yleensä ne tuntuvat illalla nukkumaanmennessä. Harvemmin liikkuessa, mutta on niitäkin joskus ollut. En ole pitänyt omaa treenaamista mitenkään kovana, vaikka treenipäiviä onkin kertynyt paljon. Tehot ei ole hirmu korkealla ja treenit ovat enimmäkseen lyhyitä. Kuitenkin lepo ei näköjään ole ollut riittävää. Vaikka nukun 7-8 tuntia yössä ja nukahdan helposti enkä valvo pitkiä aikoja yöllä, niin yöt ovat rikkonaisia ja vähän levottomia, koska joka yö tyttö kömpii meidän sänkyyn ja pyörii siinä suuriman osan yötä. Tai sitten mä saan kuskata neitiä omaan sänkyyn ja odottaa että nukahtaa uudelleen.

Nyt olen siis puolitoista viikkoa tehnyt vain kävelylenkkejä. Muihin treeneihin en ole koskenut. Heti on olo jotenkin turvonnut ja veltto. Väsymys on iskenyt päälle ihan tosissaan nyt kun on ottanut rauhallisemmin. Tai sitten sen vaan ehtii huomaamaan paremmin. Ruokailut mulla on laadullisesti pysyneet aika lailla hanskassa, mutta luulen että annoskoot on liian isoja. Mua ahdistaa ja pelottaa, että paino lähtee nousuun ja lösähdän juuri kun mun piti olla timmissä kunnossa kuukauden päästä kun täytän 40. Ollaan sovittu jo ystävien kanssa illanviettoa siihen ja mulla odottaa pitsimekko kaapissa jota varten mun nimenomaan piti vähän sutjakoitua.

Pitää varmaan ottaa taas kiloklubi käyttöön, että saan annoskoot kohdilleen. Se on vaan niin rasittavaa naputtelua. Ja aikaavievää. Enkä jaksa punnailla ja mittailla niin tarkkaan, joten kaikki menee silleen onni-arviolla.

Mutta jotain hyvääkin. Mun ei juurikaan tee mieli mitään makeeta. Tai no tekee, mutta mulle riittää hyvin vaikka ne maapähkinävoitaatelit tai raakasuklaa. Siis ihan oikeesti tollaset terveysherkut maistuu jopa paremmalta kuin tavalllinen karkki. Silti mulla helposti viikonloppuna homma lähtee lapasesta ja tulee syötyä vähän sitä ja vähän tota. Joten kalorimäärät saattaa silti karata aika ylös.

Onpa muuten ihanaa, kun tämä syksy on ollut niin kuiva ja valoisa. Ihania lenkki-ilmoja on ollut. Tässä vähän tunnelmakuvia lauantaiaamulta sekä eiliseltä illalta. Kyllä kelpaa ulkoilla! Ihanaa syksyä kaikille!