Viikonloppuna oltiin ihan innoissaan, kun vihdoin saatiin vähän lunta ja pakkasta tänne meillekin. Pulkanpohjat raavittiin pulkkamäessä ja hauskaa oli. Nyt kun koko viikon (kolme päivää!!! ;)) on pakkanen pysytellyt 15-20 asteessa, ni alkaa jo tuntua siltä, että eikö tää koskaan lopu.... No, ei nyt kauheesti tunnu, mut vähän kun pari päivää oon kulkenut pyörällä töihin. Tänään tulin autolla. Pitää kuskata lapsia....

Treenit kulkee mukavasti. Heti kun on kirkkaampia päiviä, niin energiatasot on ihan eri luokkaa kuin pimeinä vesisadepäivinä. Illallakin vielä on paljon pirteämpi - ja aamulla, vaikka unet on jääneet aika lyhyiksi. Viikonlopun aikana koitan saada jotain edistymiskuvaa otettua, kun ohjelma puolessa välissä. Mua vähän hämää, kun edelleen on paino joulunjälkeisissä lukemissa, siis noin kilon enemmän kuin ennen joulua. Silti ei tunnu erityisen turvonneelta, enkä usko läskiäkään kertyneen, ainakaan kauheesti, että ehkäpä ne lihakset ottivat jonkun kasvuspurtin joulun levossa ja isommilla kaloreilla. Hip hei! No totuus tulee ehkä sitten kuvista ilmi.

Viikonloppuna tuli pari päivää taukoa treeneihin, kun perjantaina olin niin tolkuttoman väsynyt, ettei vaan pystynyt treenaamaan. Lauantaina oltiin puuhommissa metsässä ja siinä sai taas hyötyliikuntaa ihan riittämiin. Illalla saunottiin koko perheen voimin, niin senkin takia myöhäisillan treeni jäi pois. Ja taas mä simahdin jo ysiltä poitsun viereen. Tosin siitä vielä heräsin ja varsinaisesti menin nukkumaan vasta puoli yhdeltätoista.

Sunnuntaina pidettiin ulkoilupäivää lasten kanssa ja kävin koiran juoksuttamassa metsässä. Olipa ihanaa, kun ei tarvinnut tarvinnut lapsia pukea kurapukuihin ja koirankin sai kotiin puhtaana, muutamaa risua lukuunottamatta.

Meillä on päätetty viettää lihatonta helmikuuta. Mies ehdotti tätä jo lokakuussa (siis lihatonta lokakuuta), mutta sillon mä hannasin, kun koin liian haastavaksi miettiä melkein kaikki ruokajutut uudelleen. Mä olen kuitenkin meillä yksinäni vastuussa ruuanlaitosta ja isoksi osaksi myös kauppareissuista. Lisäksi murehdin lasten ruokailuja. Pelkäsin (ja pelkään vähän edelleen) etten saa ipanoita syömään mitään. Toisaalta tuntuu, ettei tuo meidän kolmevuotias nytkään syö kotona juuri muuta kuin perunaa, makaronia ja leipää, että ei kai se paljon huonommaksi voi mennä... Oikein hyvällä tuurilla edes jompi kumpi oppis syömään muutakin kasvista kuin tomaattia ja kurkkua.

Mä olen oikeestaan ihan tosi innoissani tästä ja olen jo hamstrannut kaappeihin tofua, kikherneitä, papuja ja muuta proteiininlähdettä. Oikein ahdisti eilen, kun oli pakko vielä käyttää johonkin jauhelihapaketti jääkaapista. Tein sitten jauhelihapihvejä. Lisäsin sekaan porkkanasosetta, niin saa taas lapsia huijattua syömään porkkanaa. ;) Niitä siis tänään päivälliseksi.

Ehkä lisääntynyt valon määrä ja ajatus taas lähestyvästä keväästä innostaa syömään kasvispainotteisemmin. Nyt tuntuu, ettei yhtään tee mieli lihaa sen enempää kuin kanaakaan. Kala me aiotaan pitää ruokalistalla kuitenkin. Ja sitä ainakin lapsetkin syövät. Lihaton helmikuu taitaa siis alkaakin jo huomenna, tai viimeistään viikonloppuna. Saa nähdä millon mulle tulee tuska ruokien kanssa. Ei syömisen, mutta ruokalajien miettimisen ja kokkaamisen kanssa.

Tässä vielä pari kuvaa sunnuntain koiralenkiltä.

Oli jotenkin hassun väristä tuolla metsässä. Pieni auringonkajo lumisateenläpi toi ilmaan sellasen vähän kellertävän valon.

Tarkkaavaisena...

Tästä kohti kevyempää kevättä!