Piti oikein työmatkalla pysähtyä ottamaan kuva auringonlaskusta. Ei se kyllä juuri miltään näyte kännykamerakuvassa.

Eilen päätin, että nyt tämä sairastaminen saa riittää. Olin pitkästä aikaa töissä pyörällä, ja samalla vauhdilla kun poljin kotiin, vaihdoin vaatteet, nappasin koiran messiin ja lähdettiin juoksentelemaan. Oli ihan mahtavaa! Aurinko oli just laskenut ja kuu noussut taivaalle. Ja mikä kuu se olikaan. Suuri, melkein pyöreä ja keltainen. Ilma oli vielä aavistuksen pakkasen puolella ja lumi narskui tossujen alla. Mitenkään huonolta ei tuntunut, joten kai mä voin laskea olevani treenikunnossa, vaikka illalla ja yöllä taas vähän olikin kurkku kipeä. Limasta yskää on vielä vähän, mutta muuten olo alkaa olla jo normaali.

Kuva lenkiltä, kun aurinko on jo laskenut ja kuu noussut. Näiden kahden kuvan välillä aikaa meni ehkä maksimissaan puoli tuntia. Kuu näyttää kuvassa pieneltä, vaikka oli valtava möllykkä taivaalla, eikä tuo joki nyt niin kovin jäässä ole. Pieni riite pinnalla. Mutta näyttää hienolta.

Lenkin aikana muut olivat jo ehtineet kotiin ja lapset fiilistelivät vielä hetken lumileikeissä ja mä aloin laittaa ruokaa. Kylläpä maistui taas hyvältä lenkin päätteeksi.

Nyt on taas hirmu hinku treenata. Toivottavasti saan lapset illalla ajoissa nukkumaan, niin saisin vielä tehtyä lihaskuntoa illalla, kun mies menee futsalia pelaamaan.