Olen normaalipainoinen, hoikkakin, mutta kaipaisin lisää lihasta ja haluaisin päästä eroon vatsamakkaroista. Miehen kanssa on pienoinen kisa käynnissä kumpi saa ensin six packin esiin. Mulla on ehkä enemmän matkaa, mutta toisaalta mies ole vielä omaa urakkaansa edes aloittanut.

Olen jojoilija, pienessä mittakaavassa. Paino vaihtelee parin kilon sisällä ja mä stressaan aina parin höttöpäivän jälkeen turvonnutta mahaa ja tunnen silloin olevani ihan valaan mitoissa. Olen turhan itsekriittinen, ehkä mulla on vähän heikko itsetunto. Maanantaisin alkaa aina "uusi elämä", jolloin syön terveellisesti, en sorru herkkuihin, liikun riittävästi.... Toisina viikkoina se kantaa perjantaihin asti, aika usein lopahtaa torstaihin. Tänään ei ole kovin hyvin edes alkanut. Tein viime viikolla sen virheen, että kävin kesken työpäivän kaupassa. Oli "ihan pakko" ostaa pöytälaatikkoon vähän salmiakkia ja yksi dacapo. Tänään olen sitten mussutellut niitä. En paljoa, dacapostakin vain puolet, muutaman salmiakin, mutta se vie terän tältä terveysspurtilta. En ole huolissani kertyneistä kaloreista, mutta kyllähän tästä makeanhimo vaan pahenee ja tästä eteenpäin on vaikeampi pitää syömiset kurissa. Näitä asioita mä pohdin viikottain. Se kai kertoo siitä, että mun suhteeni ruokaan ja syömiseen on vielä vähän vino. Mä tiedän miten pitäisi syödä kuntoilijana ja muutenkin, mutta stressaan liikaa pienistä repsahduksista. Tai ei repsahduksista - niistä rennommista päivistä. Ei kai pitäisi joka viikonloppu potea huonoa omaatuntoa rennommasta syömisestä. Toisaalta ei kai joka viikonloppu tarvitse vetää överiksi niitä syömisiä? Onneksi viikonloput on kuitenkin aika liikunnallisia, tai ainakin hyötyliikuntaa tulee runsaasti. Tää postaus oli syömisistä ja ruokaskitsoiluista. Ens kerralla ehkä liikunnasta...