Pimenevät aamut ja illat ovat kai saaneet mut jotenkin lamaantumaan. Yleensä syksy on ollut mun lempparivuodenaika ja olen syksyllä aina tosi energinen. Nyt vielä loppukesän-alkusyksyn kuumina päivinä odotin, että viilenispä ne ilmat pian, että sitten pääsee kunnolla koiran kanssa juoksemaan ja jaksaa paremmin urheilla. Nyt on kelit olleet mitä parhaat. Hienoja syyspäiviä, vähintäänkin poutaisia, mut mä en vaan meinaa saada itteeni liikkeelle. Aina tuntuu olevan kiire tai liian väsy. Lenkit jää lyhyemmiksi kuin on alunperin suunnitellut ja kahvakuulassa olen käynyt vain harvakseltaan. Kotona en ole tehnyt mitään lihaskuntoa. Reilu kuukausi sitten ostettu uusi isompi kahvakuula ei ole päässyt edes kuistilta vielä sisälle asti. Aika noloa.

Positiivista toki on, että eipä ole syömisetkään pahasti retkahtaneet. Tosi monena päivänä on töissä ja vielä alkuillasta ihan hirveä makeanhimo, mutta sit vihdoin kun lapset on nukkumassa ja vois vähän herkutella, ni ei enää maistukaan. Tai niinkuin eilen illalla, olen vaan niin väsynyt, ettei jaksa muuta kuin pestä hampaat ja kömpiä sänkyyn.

En tajua miten viikonloppusinkaan ei muka ehdi kunnolla urheilla. Mä olen ihan varma, että joku varastaa multa tunteja vuorokaudesta. Nih.