Jopas nyt kun oikein kahdesti postaan saman päivän aikana. Nyt on vaan ihan pakko ihmetellä omaa oloa ääneen. Aamupäivällä edellistä tekstiä kirjoittaessa oli tosi hyvä fiilis. Olin ihan innoissani tosta salijutusta, ja että nyt taas alan tosissaan miettimään miten söisin oikein. Sitten iltapäivällä tuli notkahdus. Yhtäkkiä iski hirvittävä väsy. En ois viitsinyt enää millään tehdä loppuja hommia valmiiksi. Sellanen olo, että haluan vaan istua koneen äärellä, miettiä saliohjelmia ja syömisiä ja omia asioitani, älkää vaan tulko puhumaan mulle mitään.

Söin välipalaksi jogurtin ja silti oli jo kotiinlähteissä hirmunen nälkä. Lisäksi eilisen treenin vaikutukset alkoivat olla aika tuntuvat. Jokainen liike tuntuu lihaksissa ja olo on ihan jähmeä. Löysin repusta salmiakkipussin lopun ja söin niitä kotimatkalla ja otin muutaman vielä evääksi kun kävelin koiran kanssa lapsia hakemaan.

Onneksi pääsin melkein heti laittamaan ruokaa, kun päästiin kotiin. Lapset halusivat jäädä pihalle ja kärttivät mua seuraksi. Onneksi mies tuli samoihin aikoihin kotiin ja jäi pihalle. Ruokaa laittaessa söin palan rahkapiirakkaa ja kourallisen pähkinöitä.

Ruuan jälkeen lähdin koiran kanssa lenkille. Ajattelin, että saan olla yksin ja kävely toimii palauttavana treeninä, mutta ei se lenkkikään oikein maistunut. Koko illan olen ollut hirmusen kärttynen ja nälkänen. Haluaisin vaan olla yksin, ajatella omia asioita ja syödä jotain - mielellään jotain herkkua. Oiskohan niin, että mun lounas (savukalaa ja keitettyjä ruusu- ja kukkakaalia + appelsiini) oli liian kevyt.

Miten voi aamulla olla niin tarmoa täynnä ja yhtäkkiä niin väsynyt ja vihanen ja nälkänen ja tekee mieli makeeta ja kaikkea epäterveellistä, ja peilistä näkyy vaan läskejä. Ihan paska fiilis. Nyt meni jo toinenkin pala rahkapiirakkaa iltapalan päälle. Onneksi se on nyt loppu. Jääkaapissa on tilkka punaviiniä. Taidan juoda sen Mustia Leskiä katsellessa. Tämä päivä on jo kuitenkin pilalla.