Eilen odotin varmaan puolesta päivästä asti, että milloin pääsee lähtemään kotiin ja singahtamaan lenkille. Ehkä syynä oli aurinko, tai motivaatiopuuska jonka sain lueskelemalla Too Big To Be Me -blogia. (Kiitos vaan Iiris vinkistä!) Tai vaan se, että töissä sattui olemaan hiljaisempi päivä, ja jouduin istuskelemaan normaalia enemmän työpöydän ääressä. Joka tapauksessa lenkkijalkaa vipatti.

Olin aamulla vienyt auton maalaamolle ja singahdin kotiin pyörällä. 4,5 kilometrin matka ei ole varmaan koskaan taittunut niin vauhdilla. Kotona heitin repun nurkkaan, vaihdoin lenkkikamat päälle ja nappasin koiran valjaisiin ja lähdettiin juoksentelemaan. Asicsin ohjelma ohjeisti mua tekemään 5 km rennon lenkin. Tarkempi ohjeistus neuvoi juoksemaan vauhdilla 8:32-7:58 min/km. Mä en ymmärrä miten nuo juoksuvauhdit on noin hitaita. Tuohan on jo ihan kävelyvauhti, enkä mä vaan pysty hölköttelemään tollasta vauhtia, varsinkaan koiran kanssa, joka ei paljon mun ohjelmistani perusta. Pyrin kuitenkin hölkkäilemään varsin rauhallisesti PPPP-vauhtia. Jostain syystä tossukin painoi tänään enemmän kuin edellisillä lenkeillä. Ei tullut minkäänlaista flowta, alkoi ärsyttää ja kiukkusin koiralle joka pysähteli nostamaan koipea joka toiseen ruohotupsuun. 

Joenrannassa katselin tietä eteenpäin, että mitäs tuo nainen tuolla kuvaa kauempana rinteessä nuuskuttelevaa koiraansa ja sitten lähteekin jatkamaan matkaa ja jättää koiran! No, kun pääsin vähän lähemmäs, niin tajusin, että siellä rinteessä olikin kettu. Siellä se haisteli puskia ihmisistä ja koirista välittämättä. Meidän peto haistoi ketun ja heti alkoi hirmu kiskominen ja ärinä. Kettu kääntyi meihin päin, katsoi silleen vähän raukeesti ja jatkoi hommiaan. Meidän päästessä lähemmäs, repolainen siirtyi ensin vähän kauemmas, jolkotteli tien yli metsänreunaa kohti, mutta kääntyikin sitten takaisin muutaman askeleen verran meitä kohti, kunnes päätti sittenkin olla välittämättä meistä, kääntyi, nosti jalkaansa ensimmäiseen puuhun ja katosin puiden taakse. Tämä tyyppi ei paljon kainostellut! Hetken jo ehdin miettiä, et aikooko se tulla koiran kimppuun. Tempoilevasta koirasta huolimatta sain jonkun kuva kaverista napattua.

IMG_1315.jpg

Pikkuhiljaa juoksu alkoi sujua vähän paremmin ja loppumatkasta oli jo ihan hyvä fiilis. Puhumattakaan siitä mikä fiilis oli lenkin jälkeen ruokapöydässä kasvissosekeittoa syödessä. Kyllä maistui!

IMG_1310.jpg

Ai karmee, mitkä silmäpussit!

IMG_1313.jpg

Mun juoksuttaja

Ai niin. Lenkki tuli juostua nopeudella 7:15 min/km, kettupysähdyksestä huolimatta ja silti sanoisin, että oli ihan rento lenkki.