tiistai, 16. elokuu 2016

Miten meni kesä ja syksyn suunnitelmia

Voi mua. Surkeeta on tämä blogin päivitys.

Onneksi muuten kesä on kuitenkin mennyt melko hyvin. Katselin tuossa juuri, että mitä sitä tulikaan mietiskeltyä alkukesästä, ja aika lailla on kyllä mietteet pysyneet samoina. Kultaista keskitietä edelleen etsin. Olen kyllä liikkunut melko paljon koko kesän. Olen käynyt juoksemassa ja tehnyt kehonpainotreenejä. Syömiset on mennyt niinkuin yleensäkin - kotona ihan jees, mutta reissussa syön ihan mitä sattuu. Ja koko porukan ollessa lomalla ruokailu lipsahtaa kovin helposti pikaruokaan, kun ollaan liikkeellä ja lapsilla alkaa nälkäkiukkukäyrä nousta vaarallisesti. Lisäksi lomalla otetaan vähän rennommin ja "jäätelö päivässä naisen tiellä pitää" -vai miten se nyt menikään. Suurena ongelmana on se, että niin viikonloppuisin kuin lomallakin syödään vain yksi lämmin ateria päivässä, ainakin useinmiten. Aamupala syödään melko myöhään, joten lounasaika venyy johonkin 13-14 maille. Sitten onkin vaikea sovittaa päivään enää päivällistä, varsinkin kun on välillä syöty vähän jätskiä ja mansikoita ja herneitä ja... Iltapala kasin aikoihin ja kun lapset saadaan vihdoin nukkumaan, niin sitten äiti onkin keittiössä ihmettelemässä, että mitähän pientä sitä vois syödä...

Paino ei tässä kesän aikana ole muuttunut merkittävästi suuntaan taikka toiseen, mutta jaksamiseen tällänen huonompi syöminen vaikuttaa.

Noista kehonpainotreeneistä innostuneena ja Liftedin juttuja jo pidempään seuranneena päätin osallistua Liftedin Lifted Fit -valmennukseen, joka alkoi eilen. Odotan hyviä treenejä ja mahtavaa fiilistä, joka välittyy kaikista Liftedin jutuista.
Tavoitteena on löytää uusia kivoja treenejä ja saada treeni taas nousujohteiseksi sekä saada taas ote terveellisestä elämästä niin, että siitä tulisi tapa ilman, että koko ajan pitää erityisesti tsempata. Henkinen puoli siis ois tarkotus saada kuntoon.

Huomaan jo nyt, että se "kaikki-mulle-heti-tänne-nyt" -ihminen on vauhdissa. Mietin jo, että tässähän ollaan jo melkein ekan viikon puolivälissä eikä vielä olla tehty yhtään treeniä eikä ruokavaliosta olla puhuttu sanaakaan. Miten tässä kahdeksassa viikossa ehtii mitään tapahtua... Mutta mutta. Askel kerrallaan. Eilen orientoiduttiin valmennukseen ja käytiin läpi käytännön asioita sekä täytettiin alkukartoituskysely. Tänään ois vuorossa alkutestit, joissa testataan voimaa ja liikkuvuutta.

Yritän tässä matkan varrella päivittää miten sujuu, mutta saattaa olla, että ajankäyttö tuottaa taas ongelmia enkä ehdi koneelle. Ensimmäinen päätös mulla oli valmennuksen alkuun, että ei älylaitteita klo 21 jälkeen.

Katsotaan mihin päästään syksyn mittaan. Nyt olen tosi innoissani!

 

 

torstai, 9. kesäkuu 2016

Murrosvaiheessa

IMG_2003.jpg

Viime viikolla tuli sellanen fiilis, että nyt on vaan ihan pakko saada kesäkeittoa. Ja nam, olihan se herkkua!

Taas on tullut pitkä tauko kirjotteluun. Ei kerta kaikkiaan ole ollut mitään kirjoitettavaa. Tai en ole tiennyt miten asiani pukisin sanoiksi. Olen elänyt jonkinlaista etsikkovaihetta jälleen kerran.

Viimeksi siitä jo vähän puhuinkin, etten oikein tiedä mitä haluan. Tavoite on hukassa, ja toiveet muuttuvat päivästä toiseen. Tänään tuntuu tärkeältä tiristää kilo tai kaksi rasvaa pois ja huomenna taas haluan ottaa rennosti ja nautiskella. Ja joo, alkuviikosta tekee mieli kiristellä ja loppuviikkoa kohti mennessä taas ajatuksen kallistuvat rentoilun suuntaan. ;)

Nyt tuntuu, että olen pääsemässä jonkinlaiseen tasapainoon tämän asian kanssa.

Olen päättänyt, että tämän kesän missio on nauttia. Nauttia liikunnasta, muistaa myös palautuminen ja kehonhuolto, nauttia ruuasta, mutta kokeilla enemmän terveellisiä herkkuja, nauttia ulkoilusta, kokeilla uusia juttuja, touhuta lasten kanssa ja olla armollinen itselleni. Yritän katsoa itseäni peilistä hyväksyvästi, todeta joka päivä, että ihan mukiinmenevä nainen siinä on.

Koitan ottaa edes pienen venyttelytuokion joka päivä. Alan harjoitella uusia juttuja, tai vähän unohtuneita, kuten leuanvetoja ja päälläseisontaa. Mun poika on tässä kevään aikana oppinut seisomaan päällään. Kukaan ei häntä ole opettanut eikä siihen yllyttänyt. Itse alkoi vaan kokeilemaan. Jonkun pienen vinkin annoin lähtöasennosta ja siitä vähän kerrallaan se on kehittynyt. Nyt hän saa jo itsensä suoristettua pystyyn, vaikkei siinä vielä kauan pysykään. Mun suloinen temppuilijapoikani! <3 Ja nyt siis olen päättänyt, että jos mun 6-v poika, ni kyllä minäkin. :) Sitä paitsi, on hurjan hauskaa kokeilla noita juttuja yhdessä. Hän opettaa mulle päälläseisontaa ja mä opetan hänelle kärrynpyörän.

IMG_1980.jpg

Poika aloitti pyöräkrossikoulun, jossa joka toinen kerta on maastoajoa ja joka toinen kerta ollaan bmx-radalla. Nyt ollaan käyty yhdessä maastossa. Minä juosten koiran kanssa ja poika pyörällä. Kerran oltiin yhdessä pyöräilemässäkin. Niin kivaa tekemistä kahdestaan!

Syömisissä koitan panostaa kasvisten monipuoliseen käyttöön. Olen varmaan sanonut tämän monta kertaa ennenkin, mutta jotenkin homma tuntuu aina jumiutuvan tomaatti-kurkku-paprika -linjalle. Nyt kun taas alkaa olemaan tuoreita vihanneksia tarjolla melko edullisesti, niin aion kyllä ottaa niistä kaiken irti. Teen itselleni proteiinilettuja ja smoothieita välittämättä muun perheen vinoista katseista. Ehkä ne vielä uskaltautuvan kokeilemaan itsekin.

Tämä alkukesä on ehdottomasti mulle kesän parasta aikaa. Kaikki on niin tuoretta ja raikasta. Lisääntynyt valo ja lämpö villitsee ja energiaa tuntuu riittävän, vaikka toisaalta lomaa odotteleekin jo kuumeisesti. On ihana käydä lenkillä ja tehdä sen jälkeen lihaskuntoa pihalla. Ehkä tämän takia mua just nyt kiinnostaakin eniten kehonpainoharjoittelu. Olen seurannut paljon esimerkiksi Tikiksen somekanavia ja saanut hurjasti innostusta. Oman kehonpainolla pystyy todella tekemään vaativia treenejä. 

IMG_1999.jpg  IMG_1998.jpg

Viime viikolla tyttö oli sairaana ja olin pari päivää kotona hänen kanssaan. Silloin nautiskeltiin kiireettömistä aamuista ja vähän paremmasta aamiaisesta.

Viime viikonloppuna tytölle tuli korvatulehdus ja sen takia yöt meni huonosti. Tämä viikko on sitten mennytkin aika väsyneissä merkeissä. Tiistaina kävin juoksemassa ja tein pienen lihaskuntotreenin siihen päälle. Vieläkin on lihakset tosi kipeät ja koko kroppa tuntuu väsyneeltä. Ei ole siis palautuminen kohdillaan. Tämän viikon otan rauhallisemmin ja toivottavasti viikonlopun aikana saan levättyä. Tässä on mulla vielä opeteltavaa: Kuunnella kehoa ja levätä silloin kun täytyy, vaikka pääkoppa on virtaa täynnä ja vaatisi toimintaa.

perjantai, 22. huhtikuu 2016

Ajatuksia

Mulla on nyt iskenyt jonkinlainen jumi. Sekä kirjoittamisen suhteen että syömistenkin suhteen. Tuntuu, ettei pitkään aikaan ole ollut oikein mitään kirjoitettavaa tänne. Välillä aiheita vilahtaa mielessä, mutta kun en heti ehdi niistä kirjoittaa, niin unohtuvat tai eivät enää tunnukaan ajankohtaisilta.

Liikuntahommat luistaa nyt aika mukavasti. Olen 2-3 kertaa viikossa käynyt juoksemassa ja suunnilleen saman verran tehnyt lihaskuntojumppaa kotona. Välillä koko kropan kerralla, välillä keskittyen ylä- tai alakroppaan. Kehonhuoltoa tulee edelleen liian vähän. Harmittaa, kun ei tule sitä Yoogaiaa käytettyä enempää. Tuntuu vaan, ettei aika riitä.

Syömisten kanssa takkuaa edelleen. Mulla on selkeesti jonkinlainen motivaationpuute. Mä tietyllä tapaa koen jääväni jostain paitsi jos jätän herkut kokonaan pois. En myöskään jaksa selitellä valintojani kenellekään. Normaalipainoisena on tosi vaikeaa kieltäytyä vaikka kahvipullasta. "Mitä sä laihdutat, kun oot noin hoikka?" Vaikka kyse ei olekaan laihduttamisesta. Toisaalta myös nautin suunnattomasti siitä, että voin ottaa sen kahvipullan. Haluan ajatella, että ei se mun painoani tai rasvaprosenttiani hetkauta mihinkään suuntaan, kunhan suuret linjat on kunnossa.

Kotonakin nautin siitä, että viikonloppuna otetaan miehen kanssa ruuan kanssa lasilliset viiniä, ja illalla lasten mentyä nukkumaan tasataan se loppupullo ja herkutellaan karkilla / pähkinöillä / kekseillä ja juustoilla... Kun tuntuu, että tällä hetkellä se on ainoa mitä meillä on yhteistä vanhemmuuden lisäksi. Ne hetket on mulle tärkeitä eikä mulla nyt tunnu olevan voimia keksiä siihen tilalle muuta. Tai varsinkaan vakuutella miestä terveellisempien vaihtoehtojen paremmuudesta.

Liikkuminen sujuu, koska se tuo mulle nautintoa ja hyvän olon. Mutta kun se hyvä ruoka ja ne pienet herkkupalatkin tuo mulle sen hyvän olon. Ongelma on vaan siinä, että niiden herkkujen kanssa en osaa lopettaa ajoissa, vaan lauantai-iltana nukkumaanmennessä mulla on lähes poikkeutsetta huono olo, kun tuli taas syötyä liikaa. Aaaaaargh!

Mistä löytää kultainen keskitie?

Rakastan kyllä myös esimerkiksi hyviä salaatteja, jotka hyvin kävisivät sen viinin seuraksi. Yleensä vaan käy niin, ettei siinä illalla enää jaksa alkaa väsäämään mitään, vaan on helpompaa ottaa se karkki- tai chilipähkinäpussi kaapista. Kello on kuitenkin yleensä jo yhdeksän siinä vaiheessa, kun me päästään aloittamaan miehen kanssa meidän yhteistä hetkeä.

Tässä siis vielä riittää opeteltavaa. Sinällään arkisyömiset enimmäkseen on ihan kunnossa. Iltaisin vaan tuppaa vähän lähtemään mopo käsistä ja syön enemmän mitä tarvitsisi. Usein käy myös niin, että oikeastaan tekisi mieli vähän jotain makeaa, mutta kun en halua syödä sitä yhtä keksiä, niin otankin hapankorpun tai riisikakun maapähkinävoilla, ja sitten toisen, ja kolmannen... No, vältin sokerin, mutta kaloreita kertyi paljon enemmän kuin yhdestä keksistä.

Ja mitä mä sitten edes haluan? Motivaation lisäksi on hukassa tavoite. Oikeastaan olen ihan tyytyväinen tälläsenä. Yhtenä päivänä peilistä katsoo ihan ok-vartaloinen nainen, toisena päivänä mä näen vaan pömpöttävän mahan, roikkuvan takapuolen ja liian pienet tissit. Kaipa tässä on takana tyytymättömyys omaan elämään ylipäätään. Jotain pitäisi tehdä, että saisin uutta intoa ja iloa elämään. Eikä se välttämättä liity mitenkään siihen mitä syön.

keskiviikko, 23. maaliskuu 2016

Täällä ollaan edelleen

*Maaliskuu on lähtenyt käyntiin varsin mallikkaasti. Pientä väsymystä on ilmassa, mutta syömiset on menneet niinkuin pitikin ja viikkoon on mahtunut kolme aerobista treeniä ja yksi kuntopiiri kotona.  Kuntopiirissä tosin en jaksanut kuin kaksi kierrosta. Kroppa oli niin kertakaikkisen väsynyt alusta asti. Mutta pääasia, että treeni tuli tehtyä, vaikka melkein jo jätin väliin väsymyksen takia. Lenkit on olleet kevyehköjä kävelyitä koiran kanssa, mutta ne on olleet ihan ok ottaen huomioon että kroppa tuntuu päivästä toiseen tosi väsyneeltä.

Meillä on töissä ollut hirmunen kiire viimiset pari viikkoa ja toisaalta ihan hirvittää jättää työkaverit tekemään munkin hommiani ensi viikolla, mutta enimmäkseen olen tosi onnellinen lomasta. Tulee tosiaan tarpeeseen. Lapsetkin tuntuvat väsyneiltä ja tekee hyvää koko porukalle olla hetki ilman aikatauluja. Toivottavasti kelit pysyy hyvinä, että päästään paljon ulkoilemaan ja liikkumaan.*

Tämän verran olin kirjoittanut tuossa maaliskuun alkupäivinä ennen lomia. Olin varmaan ajatellut jatkaa jotenkin ja jättänyt postauksen muhimaan, mutta sitten se oli unohtunut arkistoon.

IMG_1725.jpg

Loma meni ja siitä nautittiin. Lapset olivat molemmilla isovanhemmillaan yhden yön, jolloin me saatiin miehen kanssa vähän tasoiteltua univajeita. Meillähän lapset, vaikka nukkuvat täysiä öitä, ovat aamuvirkkuja molemmat, jolloin viikonloppuisinkaan ei yleensä saa nukkua seitsemää myöhempään. Ei sitä enää osaa mihinkään puoliin päiviin edes nukkua, mutta ihanaa kun saa joskus herätä ihan omaan tahtiinsa ja jäädä vaikka sänkyyn pötköttämään ja lukemaan kirjaa.

Ensimmäinen yökyläily osui lomanaloitusviikonloppuun. Lapset lähtivät miehen vanhempien kanssa pillkireissulle meren jäälle. Tai lähinnä miehet olivat pilkkineet ja naiset hiihtäneet ja potkutelleet potkurilla. Voi sitä pienen pojan onnea, kun heti alkuun oli kala ollut syönnillään ja oli saanut kuulema jo ensimmäisen vartin aikana kiskoa toistakymmentä ahventa ylös avannosta. Pojan koko saalis oli lopulta ollut yli 30 ahventa. Niitä oli sitten mummilassa paistettu ja syöty vatsat pullolleen. Kotiinkin tuli vielä iso vadillinen valmiiksi fileoitua ahventa. Kyllä meidän kelpaa! Me käytiin miehen kanssa hiihtämässä Kerttulassa ja iltaa vietettiin miehen vanhimman tytön kanssa pelaillen ja herkutellen.

IMG_1710.jpg

Maanantaina käytiin koko perheen voimalla leffassa katsomassa uusin Risto Räppääjä. Illalla lapset alkoivat jo kaivata mummolaan, joten ei muuta kuin soitto mummolle, että saako tuoda lastin ja sitten vaan porukka autoon ja lapset uudelle yökyläilyreissulle. Itse kävin vielä salilla ennenkuin ajelin kotiin. Ja tiistai-iltana poikkesin taas salille ennenkuin hain lapsukaiset kotiin. Tosi kivalta tuntui taas olla mun vanhalla kotisalilla. Kaivoin esille vanhan kaksijakoisen saliohjelman, jossa on yläkroppa - alakroppajako, joilla yhteen treeniin ei alkuläppöineen ja venyttelyineen meni kuin 45 minuuttia. Toisaalta molemmat treenit saa myös mahdutettua samalle päivällä jos on enemmän aikaa.

Tiistaipäivä meni siivoillessa samalla kun keittiöfirman miehet asensivat meille keittiön kaappeihin uudet ovet paikoilleen. Nyt on vihdoin remonttiurakka tältä osin saatettu loppuun ja tavarat sai lopullisesti palauttaa kaappeihin. Kummasti raikastui keittiön ilme. Olen kyllä tosi tyytyväinen lopputulokseen. Uusi vähän värikkäämpi verhokappa toisi vielä mukavan lisän.

Keskiviikko lötköiltiin kotosalla ja torstaina aamulla lähdettiin matkaan kohti Vantaata. Sinne lähdettiin ihan vaan viettämään aikaa lasten kanssa. Meillä oli huone varattu Rantasipi Airportista, jossa poikettiin ihan ensimmäiseksi hakemassa liput Flamingon kylpylään ja leikkipaikka Naurusaareen. Sen jälkeen suunta kohti Flamingoa. Lapset pääsivät ensin purkamaan suurimmat energiat Naurusaaressa. Se on pienehkö leikkipaikka Flamingon viihdekeskuksessa. Odotettiin jotain HopLop-tyyppistä paikkaa, mutta tämä olikin huomattavasti vaatimattomampi paikka. Lapset kuitenkin viihtyivät ja se on pääasia. Minä jäin vielä tytön kanssa hetkeksi leikkimään, kun pojat lähtivät käymään ilmailumuseossa. Kun tytär oli leikkinyt tarpeekseen lähdettiin me tytöt Jumboon shoppailemaan. Mukaan tarttui neidille takki ja mekko.

Myöhemmin tavattiin pojat Jumbossa ja palattiin porukalla Flamingon puolelle etsimään sopivaa ruokapaikkaa. Päädyttiin lopulta Raxiin, koska toinen lapsista halusi ehdottomasti pizzaa ja toinen nakkeja. Sieltä sai jokainen valita lautaselleen mitä halusi. Mahat täysinä, uppoamista uhmaten lähdettiin uimaan. Flammingon kylpylä oli mielestäni aika kulahtanut. Vähän ahtaan ja synkän oloiset puku- ja suihkutilat, pesutiloissa oli useampi suihku jotka eivät toimineet ja oli jotenkin nuhjuista. Itse allasosasto oli kuitenkin lapsille oikein kiva. Löytyi ihan matalaa kahluuallasta, vähän syvempää leikkiallasta, paljon kelluvia leluja ja liukumäkiä. Aikuisten kesken en varmaan tuonne lähtisi (tosin en ole tutustunut siihen varsinaiseen kylpyläpuoleen, jossa 20-v ikäraja), mutta meille nyt oikein mukava paikka. Kolmen tunnin polskimisen jälkeen päästiin vihdoin viemään tavarat hotellihuoneeseen ja sitten jäätiinkin omaan hotelliin syömään illallista. Syömisen jälkeen käytiin vielä hetki hotellin leikkihuoneessa ja sitten omaan huoneeseen kölllimmään. Puoli kymmeltä oli jo koko sakilla päät tyynyssä. Sen verran rankka päivä oli.

Seuraavana aamuna käytiin hotellin uima-altaalla ja saunassa. Sen verran kylmää oli altaan vesi, että nyt ei kovin innokkaita uimareita ollut. Tämän jälkeen kyllä aamiainen hotellilla maistui hyvältä. Aamiaisen jälkeen pakattiin taas auto ja lähdettiin Heurekaan. Siellä vierähti pari tuntia mukavasti. Lapsille riitti ihmeteltää, vaikka mun mielestä paikka on ehkä hieman enemmän kouluikäisille suunnattu. Sieltä ajeltiin sitten ensin syömään ja sen jälkeen kohti kotia.

Viikonloppu vietettiin sitten rauhassa kotona. Sunnuntaiaamuna mulla oli kurkku kipeä ja viime viikko menikin flunssassa.

Viime viikonloppna vietettiin meillä pikkuneidin 4-v synttäreitä. Siinä humussa menikin koko viikonloppu. Lauantai järjestellessä ja sunnuntai juhliessa. Vieraita kävi kahdessa erässä. Ensin juhlittiin kavereiden kanssa ja sitten myöhemmin iltapäivällä tulivat sukulaiset. Aamupäivällä ehdittiin vielä pikaisesti virpomaankin naapureihin. IMG_1747.jpgIMG_1750.jpg

Nyt olen kipeän pojan kanssa kotona. Lievää vatsatautia tuntuu olevan. Tytär valitteli kipeää mahaa jo viikonloppuna, mutta se meni synttärijännityksen piikkiin. Ehkä se oli kuitenkin tätä samaa.  Toivottavasti menee nopeasti ohi, ja toivottavasti kukaan ei enää sairastu pääsiäisenä. Tiedossa olisi kyläilyä isovanhemmilla ja paljon ulkoilua ja kivaa yhdessäoloa.

lauantai, 27. helmikuu 2016

Helmi Kuusta Mahti Maaliskuuksi

Ei mennyt helmikuu niinkuin suunnittelin. Liikunnat jäi tosi vähiin ja syömisetkin meni vaan sinnepäin. Herkkuja kului aivan liikaa. Nyt on kauhee pöhötys päällä ja ällö olo. Mulla kyllä liikunta ja syöminen kulkevat vahvasti käsi kädessä. Kun liikun, syömiset pysyy helposti kasassa, mutta kun en liiku syön ihan mitä sattuu. 

Mikä sitten pilasi mun helmikuun? Flunssa ja remontin jälkeinen väsymys ehkä. Tai sitten joku muu. Huonot kelit? Työstressi? Kevätväsymys? En tiedä. Jotenkin en vaan ole saanut kiinni mistään. 

Eilen päästiin kuitenkin salille Iiriksen kanssa. Oli tosi hyvä treeni ja kivaa treenata yhdessä. Tehtiin sellanen kiertoharjoittelu jonka Iiriksen pt on hänelle laatinut. Ihan tosissaan tehtiin hommia kun kummallakaan ei ollut edes kännykkää salissa, joten todistusaineistoa ei tullut. Tänään on kuitenkin tuntunut lihaksissa, et jotain on tullut tehtyä. 

Eilen päivällä itkin Iirikselle, kun olin syönyt jo kolmannen siivun kakkua töissä, ja huokailin, että onneksi päästään sentään salille. Iiriksellä ei itelläkään ollut mennyt syömiset ihan putkeen, joten heitin haasteen, että maaliskuussa tsempataan yhdessä oikein kunnolla. Nyt pitää saada syömiset kuriin. Illalla olikin tosi hyvä fiilis, kun salin jälkeen söin kanasalaattia miehen mussuttaessa suklaata vieressä. Ei tehnyt yhtään mieli. Ihan oikeesti ei tehnyt.

IMG_1677%5B1%5D.jpg

Tänään on ollut aivan mahtavan hieno päivä. Aurinko on paistanut ja yöllä satanut uusi lumi vaan kimmelsi kun aloitin aamun kävelylenkillä koiran kanssa. Aamupalan jälkeen lähdettiin pikkuhiljaa anoppilaan, josta napattiin mummi ja pappa mukaan Kerttulaan ja me päästiin miehen kanssa hiihtämään. Mummi ja pappa taas hiihdättivät ipanoita, ja lapset pääsivät osallistumaan elämänsä ensimmäisiin hiihtokilpailuihin. Hauskaa tuntui olevan, vaikka ehkä ihan kärkisijoista ei taisteltukaan. Pääasia oli, että kaikki saivat palkinnoksi lämmintä mehua ja suffelin.

Mä nautin hiihdosta täysin rinnoin. Aurinko paistoi ja lämmittikin jo mukavasti. Välillä puista tipahteli vähän lunta. Latu on mahtavassa kunnossa, aamulla ajettu. Ei ois voinut enää hienompaa olla. Kerttulan pitkä lenkki on aika rankka, ja välillä mentiin sykkeet tapissa, mutta ai että mä nautin! 9 km tuli hiihdettyä, 50 minuuttia meni aikaa vapaalla tyylillä. Sen jälkeen kannustamaan lapsia kisoissa ja siitä anoppilaan syömään. Ihan mahtavaa!

Nyt on sellanen fiilis päällä, että maaliskuusta täytyy tulla mahtava. Maanantaina aloitan kiinteytysohjelman jonka tilasin pari viikkoa sitten. Ruokavaliota soveltaen, höttöhiilareita vältellen. Samoin koitan taas vieroittaa itseni rahkasta. Maha on taas ollut huonossa kunnossa, kun olen monta viikkoa syönyt aina välipalaksi rahkaa ja marjoja. Treenit koitan hoitaa niinkuin ne ohjelmassa on. Alussa muistaakseni kaksi aerobista ja kaksi lihaskuntotreeniä viikossa.

Vielä on onneksi aikaa bikinikeleihin....

IMG_1676%5B1%5D.jpg