Ainakin 10 kertaa olen avannut tämän blogin ja aloittanut kirjoituksen, mutta sitten tulee joku keskeytys, tai en vaan tiedä miten jatkaa, ja palatessa viimeksi aloitettu kirjoitus ei tunnukaan ajankohtaiselta, tai muuten vaan iskee jumitus. Ei pysty, ei kykene. Nyt tuntuu, että jotain kuulumisia pitää kertoa. Jos vaikka saisi taas puhtia omaan arkeen.

Nimittäin tuntuu vahvasti siltä, että kesä painaa päälle (vaikkei sitä ulos katsomalla ehkä heti arvais) ja aina tuntuu olevan jotain syytä pieneen herkutteluun. Samaan aikaan liikunnat on jääneet tosi vähälle. Ei vaan ollenkaan ole puhtia. Johtuiskohan huonosta syömisestä....? Että syöksykierteessä ollaan taas jos ei nyt ryhdistäydy.

Viime viikolla ehdin thaikkutreeneihin vain kerran. Juhannuksen aikaan piti sitten liikkua runsaasti, mutta toisin kävi. Perjantaina istuin iltapäivän hammaspäivystyksessä, kun keväällä juurihoidettu hammas alkoi vihoitella ja aamulla huomasin leuan olevan turvoksissa. Joku pieni tulehdus sieltä löytyi. Sain antibiootit ja määräyksen soittaa omalle lääkärille maanantaina. Onneksi hampaassa ei juuri ollut särkyä.

Lauantaina pääsin koiran kanssa juoksulenkille. Hölköteltiinkin rauhassa jopa 8 km. Aikaa meni 55 min. Maanantaina en taaskaan ehtinyt treeneihin, kun tulin hammaslääkäristä kotiin nälkäisenä, ja sen verran myöhään. Eilen oli tarkoitus töiden jälkeen lähteä juoksemaan koiran kanssa, mutta mies olikin ehtinyt ensin kotiin ja lähtenyt lenkille. Tein siinä sitten pienen, ehkä 5-10 min, treenin kahvakuulalla ennen suihkua. Illalla lähdettiin miehen kanssa ulos syömään miehen synttärin kunniaksi - because we can. Lapset on miehen vanhempien kanssa kesälomareissussa Ähtärissä. Eilen pääsin taas thaikkutreeneihin. Oli tosi kivaa. Leuanvetotreenit tyttöjen kanssa jäi tekemättä salilla, mutta tsemppasin sitten kotona. Ihan hyvin menikin. Se on niin pienestä kiinni, ettei se yksi puhdas leuanveto vielä mene. Kohta, kohta!

Mutta nää syömiset. Voi hyvää päivää. Joka päivä jotain herkkua. Juhannuksena juhannusherkut. Oli karkkia ja sipsiä ja lettuja ja vaikka mitä. Maanantaina jatkoin kekseillä. Tiistaina ulkona syömässä ja kotona jälkkäriksi miehen kanssa karkkia ja Daim-jätskipurkki puoliksi (sohvalla leffaa katsoen, suoraan purkista, isolla lusikalla), eilen työkaveri tarjosi muffinsseja ja keksejä iltapäiväkahvilla, illalla taas jätskiä... Ei tästä tule mitään. Nyt on pakko viheltää peli poikki.

Oispa joku kaveri tässä tsempparina mukana, niin ois helpompi pysyä ruodussa. Mies sano mulle sunnuntaina, et "nyt et sitten osta enää karkkia kotiin", mutta ite se on tällä viikolla sitä karkkia ja jätskiä tuonut. Tiistaina synttärin kunniaksi, eilen oli nimpparit. Aina löytyy syitä. Är-syt-tä-vää! Eniten ärsyttää se, että mä syön vaan siksi, että toinenkin syö.

Lapset kotiutuvat tänään. Kivaa. On jo vähän ikävä. Ei olla koskaan oltu näin pitkään erossa (neljä yötä). Luultavasti lähden illalla vielä vanhempieni luo lasten kanssa. Jäädään sinne yöksi, koska pojalla on huomenna korvien putkitus Loimaalla ja äitini on luvannut lähteä sinne kaveriksi.

Pyhästi lupaan, että nyt alkaa terveempi elämä. Karkit, pullat pois (ainakin kotona), koiran kanssa juoksulenkki 2 kertaa viikossa ja ainakin kerran viikossa lihaskuntoa. Lupaan tilittää rehellisesti miten menee.

Juhannusretken maisemia