Näissä merkeissä meni melkein koko loma.

Kesä alkaa olla loppupuolella ja mä olen saanut tarpeekseni helteistä ja lomailusta. Neljä viikkoa ollaan oltu koko sakki päivästä toiseen yhdessä ja alkaa jo yhden jos toisenkin hermoa kiristää. Onneksi taas alkoi arkinen aherrus. Tosin nihkeästi alkoi sekin, kun eilen aamulla menin poikaa herättämään, niin sehän oli siellä aivan silmät umpeen muurautuneina. Ei päästy töihin eikä hoitoon, kun piti alkaa lääkäriä varailemaan ja päivystyksessäkin saatiin istua pitkä tovi. Ärhäkkä silmätulehdus (jonka kyllä diagnosoin itsekin). Lääkkeet saatiin iltapäivän puolella. Sitten ei enää kannattanut lähteä mihinkään. Nuorempi ipana kuitenkin oli hoidossa. Ja onneksi olikin, kun siellä perhanan tk:ssa sai viettää melkein pari tuntia kaikkineen. Illalla poitsulle nousi vielä kuume ja vähän nuhanen tuntuu olevan, että kesälentsu saatiin ennenkuin ehdittiin edes hoitoa aloittaa. Tänään on mies pojan kanssa kotona ja mä pääsin aloittelemaan töitä.

Pikkasen mua rassaa, että kesä(loma) on mennyt kuntoiluprojektin suhteen aika lailla munilleen. On niin kuuma, ettei ole pystynyt urheilemaan eikä syömisetkään ole pysyneet lapasessa siis ollenkaan. Yhdellä yhdistetyllä lounaalla ja päivällisellä eläminen kyllä saa aikaan sen, että illalla syö ihan mitä sattuu. Toisaalta ruuanlaitto ei ole myöskään kiinnostanut tippaakaan näillä helteillä, että sitä on kaivettu kaapista aina sitä mikä helpoimmin on saatavilla. Toki kalaa on tullut syötyä paljon, ja sen kaverina uusia pottuja ja kasviksia.

Pt: n kanssa ollaan nähty melkein kerran viikossa ja ne onkin sitten olleet lähes ainoat kunnon treenit loman aikana. Muutaman aamulenkin olen tehnyt koiran kanssa, mut nekin puoliteholla, kun jo kasilta aamulla pukkaa hellettä niin, ettei pysty juoksemaan koira eikä emäntä. Välillä olen vähän heilutellut kahvakuulaa, ja tietysti uinut, mutta kun on lasten kanssa rannalla, niin kyllä se oma uiminen aika vähäseksi jää.

Ennen lomaa tehdyt puolen välin mittaustulokset yllättivät mut kyllä totaalisesti. AIka huikea kehitys oli tapahtunut kuudessa viikossa. Suluissa alkumittausarvot.

Paino: 54,8 kg (56,8 kg)

Vyötärö: 80,5 cm (82,5 cm)

Rasva-%: 24,9 % (28,3%)

Lihas-%: 32,6% (30,9%)

Sisäelinrasva: 4% (4%)

Ja tämä siis vaikka olen tosiaan ruokaohjeita soveltanut aika lailla. Kai mä olen sitten löytänyt itselleni oikean tavan syödä. Nyt on enää pari viikkoa aikaa loppumittauksiin ja mä kyllä pahaa pelkään, että vähän takapakkia on tullut. Koitan ajatella niin, että nyt tiedän miten treenata jos haluan niitä tuloksia saada. Tämä kävi kuitenkin aika helposti. Syömisten kanssa jos vielä vähän jaksaa tsempata, niin voi päästä vaikka mihin tuloksiin. (Jos haluaa).

Viime viikolla sain vähän itseäni niskasta kiinni. Tein kaksi Tap-Out treeniä ja pari kertaa kävin koiran kanssa juoksulenkillä. Eilen tuli tehtyä ihan ok treeni salilla. Mä menin muka pt:n kanssa treenaamaan, mutta siellä aloin miettiä että perhana taidan olla vääränä päivänä paikalla. Laitoin viestiä pt:lle, että olikos se treeni sittenkin huomenna... No olihan se. Siirrettiin sitten saman tien perjantaille saakka.

(Hih. Olin salilla yksin ja pääsin ottamaan "pakollisen" "sali-selfien" ;) )

Syksy on mulle parasta aikaa treenin kannalta, ja muutenkin. Rakastan edelleen koulun alun aikaa. Se on uuden alku, vähän niinkuin uusi vuosi. Syksyn raikkaus tuo treeni-intoa ja puhkun taas uusia suunnitelmia.

Syyskuussa avataan ihan meidän lähelle uusi toiminnalliseen treeniin suuntautunut sali. Sinne ajattelin mennä tutustumaan. Se vois olla se "mun juttu". Tap-Outkin taas kiinnostaa. Nyt aion vaan treenata vähän harvemmin. Viime syksynä tuli vähän poltettua itsensä loppuun, kun yritti ohjeiden mukaan tehdä kuutena päivänä viikossa.

Nyt kun työt taas alkaa niin alkaa myös arkirytmi ja syömisetkin on helpompi pitää aisoissa. Pistettiin miehen kanssa pystyyn karkinostokielto (paitsi lapsille) osittain siksi, että tää karkkihimo pitää taas taltuttaa ja toisaalta siksi, että rahaa tuntuu palavan ihan älyttömästi koko ajan. On sekin sitten säästöä kun karkit jää kauppaan.

Ihanasti ollaan onneksi päästy poimimaan mustikoita ja pakkasessa alkaa jo muutenkin olla kivasti herkkuja talven varalle. Pitää alkaa taas enemmän leipomaan itse. Iltojen pimetessä ja viiletessä sekin tuntuu taas mukavalta.

Tervetuloa syksy!