Viikonloppu alkoi mukavissa merkeissä. Perjantaina pääsin pyrähtämään ennen päivällistä vajaan puolen tunnin juoksulenkille koiran kanssa ja sen jälkeen tein vielä noin 20 min lihaskuntotreenin.

Olipa hyvä, että pyysin poikaa kuvaamaan, kun toi polvihan tulee ihan liian eteen.

Reippaana aamukasilta

Lauantaina lähdin ensin aamulla kerrankin hyvin nukutun yön jälkeen koiran kanssa 45 min kävelyllä. Tuuli niin että pipo meinas lähteä, mutta muuten oikein hyvä lenkki. Sen jälkeen aamupalaa ja kohta lähtö sulkista pelaamaan kaverin kanssa. Päästiin vähän etuajassa kentälle, joten peliaikaa kertyi jopa 1h 10 min. Suunnilleen puolessa välissä mun Polar Loopiini pärähti "Goal!", eli 100% aktiivisuustavoitteesta suoritettu. Naureskelin, että loppupäivän voinkin vaan maata sohvalla ja syljeskellä kattoon.

No, totuuden nimissä päivä jatkui melko lennokkaana. Kotiintultua revin pojan irti tietokoneelta ja houkuttelin ulkoilemaan. Otettiin koira mukaan ja käveltiin / pyöräiltiin läheiselle skeittirampille missä poitsu sai taas pitkästä aikaa harjoitella potkulautatemppujaan. Voi, kun ois joku joka osais opettaa. Meistä vanhemmista ei siihen hommaan ole. Potentiaalia pojassa varmaan olis. Hyvä tasapaino ja rohkeutta.

Kotiintultua ruuaksi perunamuusia ja karjalanpaistia. Nam! Sitten alettiinkin piparinleipomispuuhiin. On se varsinaista touhua, kun koko ajan pitää taistella muoteista (joita on varmaan 20) ja kaulimista (joita on kaksi eri kokoista) tai siitä kumpaa mä ehdin auttaa. Mieshän ei astu keittiöön lainkaan tämän puuuhan aikana. Pitää vaan ajatella, että ens vuonna on taas helpomaa. Ja onhan toi silti tosi kivaa puuhaa lasten kanssa. Itelläkin on paljon kivoja muistoja lapsuudesta (piparin) leipomisesta, joten haluan niitä antaa myös omille lapsilleni.

Äiti oota! Tonttulakit unohtu! Ja sitten uutta kuvaa =D

Tähän asti siis viikonloppu sujui hienosti. Tarkoitus oli lähteä sunnuntaina uimaan, mutta toisin kävi. Iltapäivällä tyttö alkoi olla tosi väsynyt, vaikka oli nukkunut päikkärit, ja valitti pääkipua. Illalla saunan ja kylvyn jälkeen sitten todettiin, että kuumettahan sillä on. Tyttö oli nukkumassa jo seitsemältä ja kohta meni poika perässä, kun alkoi myös valittaa väsymystä ja iltapissalla käydessä tuli samalla isot ripulit. Molemmat lapset unten mailla ennen kahdeksaa. Itse sinnittelin yhdeksään ja menin sitten lastenhuoneeseen patjalle nukkumaan. Puoli kahteen asti yöllä rauhoittelin välillä tyttöä, kun houraili kuumeissaan. Sen jälkeen alkoi vasta kuume laskea. Melkein samantien heräsi poika kuumeisena ja koitti moneen kertaa oksentaa, mutta mitään ei tullut. Puoli kahdeksalta noustiin ylös. Eipä kovin montaa tuntia tämä äiti nukkunut sinä yönä. Tytöllä ei kuume enää noussut eikä muita oireita ole ilmaantunut. Poika kuumeili koko sunnuntain ja oli eilen kotona isänsä kanssa.

Mulla meinas mennä koko sunnuntai ihan unessa. Päivällä raahasin itseni koiran kanssa metsään, ja onneksi raahasin, sillä päivä oli hieno. Keli aavistuksen vielä pakkasen puolella ja aurinkokin vähän pilkahteli.

Iltapäivällä viiden maissa levytin lastenhuoneen lattialla patjalla ja olin leikkivinäni tytön kanssa joka suuttui mulle ja vaihtoi iskän syliin. Ehdin jo ummistaa silmäni, kun tajusin, että koiran iltalenkin aika on ihan justiinsa. Ajattelin, että nyt kyllä lähden sinne pitkälle lenkille jota olin suunnitellut perjantaista asti. Olin puputtanut koko päivän piapreita ja karkkia väsymykseeni ja olo oli aika ankea. Vedin lenkkikuteet niskaan ja juoksuvermeet koiralle ja ovesta ulos. Mitä hittoa! Täällähän sataa vettä ja tuulee taas niin, että ovi meinas lähtee käsistä. No, koska juoksuvaatteet oli päällä ja koira oli lenkitettävä, niin ei muuta kuin menoksi. Ja niin sitä vaan tehtiin 8,8 km: n hölkkälenkki, johon kului aikaa 55 minuuttia. Eikä tuntunut yhtään pahalta. Päinvastoin. Olin ihan fiiliksissä kun tulin kotiin. Ei maistunut enää piparit. Iltapalaksi otin rahkaa ja mansikoita.

Huomisesta tuleekin taas kotipäivä. Poitsu alkoi taas illalla uudelleen ripuloimaan ja tyttökin valittaa mahakipua. Mulla on itellänikin ollut koko päivän maha vähän sekasin ja kipeä ja jäsenissä kipeä olo. Toivottavasti menee pian ohi, koska perjantaina meillä on poitsulle aika tyksiin napatyräleikkaukseen. Surkeeta jos sen joutuu siirtämään nyt kun ollaan muuten oltu niin terveinä.

Öitä! Saa nähdä miten täällä ensi yö nukutaan...